Sillsallattikuvia: Tuuren mustat tanssikengät ym...
Äkäslompolon kylähistoriaa...
xxxxx
Äkäslompolo sai oman humpan
Äkäslompolo on selvästi insipiroinut sinettäläistä sanoittajaa Timo Salmea, joka on tehnyt oheiset sanat jo 90-luvulla. Äkäslompolo ja Ylläs ovat tulleet hänelle tutuksi pikkupojasta lähtien, koska hänen siskonsa Aino Friman asuu Hannukaisessa.
|
Säveliksi ja humpan tahtiin sanat muotoili säveltäjä Jyrki Similä. Tuloksena on uusi Ylläksen maisemista kertova laulu.
|
Laulun voi kuulla Riemuliiterissä Lapin Taika -tapahtuman aikana 1.- 4.9., sillä säveltäjä Jyrki Similä on musiikkiohjaajana Kolpeneen palvelukeskuksessa ja Kolpeneen oma bändi on luvannut ottaa Äkäslompolo- humpan ohjelmistoonsa.
|
 |
 |
Julli on ulkonäöstään huolimatta myös naamakirjassa.
Äkäslompolon kylähistoria kansiin |
| – Mistä Äkäslompolon historiasta kertovaa kirjaa olisi saatavilla. Tilaisin sen lahjaksi veteraanille, joka ei enää pääse Äkäslompoloon? Näin kyseli vaasalainen soittaja Kuukkelin toimituksesta, kun hän oli lukenut ennakkojutun kirjan julkaisemisesta. Tuli tarpeeseen… Äkäslompolo – Seitsemän tunturin kylä ajan virrassa on kolmikon Keijo Taskinen, Kalervo Niskakoski ja Kimmo Koistinen aikaansaannos. Kun Keijo ja Kimmo työstivät Keijon edellistä Ylläs – elämää tuntureiden kupeissa -kirjaa, kyseltiin Keijolta kirjaa Äkäslompolon historiasta. – Kun en ole historioitsija enkä täältä syntyjäni, ei idea ottanut heti ilmaa siipiensä alle. En osannut ajatella kirjaa kuvateoksena, Keijo toteaa. Ajatus muuttui, kun hän törmäsi Kalervo Niskakoskeen ja hänen ylläpitämäänsä äkäslompolo.fi-sivustoon, jossa on paljon tietoa ja kuvia kylän historiasta. Kalervo Niskakoski oli myös törmännyt kirjaideaan omalla tahollaan. – Äkäslompolon loma-asukas, Harjun Betonin Eero Nieminen oli sanonut Äkässolmussa Helena ja Kauko Ollilalle, että kylän historiasta pitäisi tehdä kirja. Näin löytyi tekijäkolmikko ja yhteinen idea, joka lähti etenemään viime kesänä. Ja kuten alkutekstistä voi päätellä, kirja tulee tarpeeseen. … viime hetkellä – Moni on tuumannut, kuinka hyvä kirja olisikaan tullut, jos tämä olisi tehty 20 vuotta sitten, Kalervo sanoo. Hän on huomannut, että pelkästään viimeisten parin kolmen vuoden aikana, jolloin hän on koonnut historia-aineistoa nettisivuille, paljon muistelijoita on poistunut keskuudestamme. Kirja on tallentanut perimätiedon lisäksi myös kuvia. – Talojen kuva-albumit ovat saattaneet olla yhdellä perillisellä ulkomailla asti. Nyt nämä kuvat ainakin ovat turvallisessa muodossa, tekijät tuumaavat. Kalervolle onkin sadellut myös pyyntöjä talojen omien kuvien koostamisesta muillekin perillisille. Alkaa 1700-luvulta Kirja haki muotoaan koko projektin ajan. – Ensimmäinen idea oli aloittaa jääkaudesta, mutta kun sieltä ei ole kuvamateriaalia, se olisi ollut yleistä, ei kylähistoriaa. Näin alku on kylän ensimmäisessä talossa, Keijo Taskinen kertoo. Jääkauden jälkeinen aika tulee esille Markku Kurkkion kirjoittamassa alkukappaleessa Pyytäjistä uudisasukkaisiin. Kun kyseessä on kylähistoria, jossa koko kylä on ollut innolla mukana, halusivat tekijät esitellä myös kaikki kylän talot mahdollisimman kattavasti. – Valitettavasti kaikista ei ole kuvia. Turistitalot tulevat väkisinkin enemmän esille, tekijät pahoittelevat. Anekdoottina mainittakoon, että esimerkiksi lehmäkuvan saanti oli vaikea. – Minulla on 1200–1300 kuvaa, joista vain yhdessä on lehmä. Sekin on Stenanmajojen kuvissa. Poroista ja hevosista on kyllä kuvia, Kalervo naurahtaa. 1. talosta 1. hotelliin Jostakin pitää katkaista ja tehdä siihen jengat. Kirjassa se hetki ajoittuu kylän uuteen aikaan, jonka voi sanoa alkaneen kylän ensimmäisen hotellin, Äkäshotellin, avautumisesta vuonna 1974. Noin 200 vuotta mahtuvat 158 sivulle. – Alussa taitto on väljempää, mutta kun materiaalia alkoikin kasaantua, tiivistyy se hieman, Keijo paljastaa. Kirjassa on seitsemän pääkappaletta, jotka alkavat Keijon ottamalla värikuvalla. – Ne ovat niin sanottuja käsikuvia, Keijo selventää. Taustalta löytyy symbolisiakin tarkoitusperiä. – Aina on haluttu tehdä käsin ja värikuvina ne kertovat, ettei ennen eletty mustavalkoista elämää, vaikka vanhoista kuvista saattaakin saada sen kuvan. Taitollisista syistä johtuen osa aliotsikoista elää vain kirjan ylämarginaalissa eli kirja kannatta lukea tarkkaan. Selkeät roolit Kirja syntyi aika nopeassa aikataulussa. Sitä auttoi kolmikon selkeä roolijako. Kalervo pilkun tarkkana projektitekijänä on keskittynyt kuvien ja tietojen hankintaan. Hän on kolunnut museoita ja haastatellut ihmisiä. Keijon rooli on ollut enemmän taiteellinen. Hän on tehnyt tekstiä, valinnut kuvia ja ottanut mukaan uusiakin eli tehnyt kirjaan näyttävyyttä ja luettavuutta. Erilaiset luonteet ja osaamiset ovat hyvin täydentäneet toisiaan ja, kun tekijät ovat kunnioittaneet toistensa ammattitaitoa, eteni projekti urakkatahtia. Kalervon omakohtaiset kokemukset savotoista, uitoista ja pöllinparkkuusta ovat myös olleet korvaamaton apu projektissa. – Olen tienannut polkupyörän parkkuussa. Torniojokilaaksolaisena alueen murrekin on ollut tuttua Kalervolle. – Markku Kurkkio on kyllä hionut tekstiä siltäkin osin, Kalervo tunnustaa. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tulee Kimmo Koistinen, joka kustantajan, Kirjakaaren, roolissa on luonut edellytykset ja etsinyt kirjalle jälleenmyyjiä. Tekijöiden mukaan kiitoksen ansaitsee myös kirjan taittaja Heikki Riikonen, Laboratorio Uleåborgista. Tekijöiltä ei vielä irtoa tietoa jatkotöistä, mutta tämä ja viime kesänä ilmestynyt Lehon torpan tarinoita -kirja ovat Kalervon ja Keijon mukaan luoneet kylään pienen kirjainnostuksen. – Teillä saattaa kohta olla useampiakin kirjanjulkistamisjuttuja, he vinkkaavat. |
| Mielenkiintoisin kirja |
| – Tämä on mielenkiintoisin kirja, mitä olemme julkaisseet, Kirjakaaren Kimmo Koistinen kehuu ja yhtyy tekijöiden arvioon kulttuuriteosta. – Onneksi tehtiin. Saatiin paljon historiaa säilöttyä. – Tämä on tekijöiden kirja. Kustantajan rooli on ollut pieni, Kimmo vähättelee. Kirjan aikataulu venähti hieman suunnitellusta. – Alunperin aikataulu oli uudeksi vuodeksi, mutta onneksi saatiin kevätviikoille. Myyntiin pe 16.3. Kirjaa on painettu 3 000 kappaletta. – Suomeksi painettiin 2200 kappaletta ja englanninkielisiä on 800. Julkistamistilaisuus on latukahvila Elämänluukussa perjantaina 16.3. Linja-autokuljetus tilaisuuteen, joka on kaikille avoin, lähtee Jounin Kaupalta kello 15. Kirja tulee samana päivänä myyntiin Äkäslompolon yrityksissä. – Jounin Kauppa, Mailan Putiikki, Ruskapirtti, Kellokas, Destination Lapland, Humina, Seita, Ravintola Poro ovat ottaneet kirjoja. Kaikki taitavat myös myydä niitä. Noiden lisäksi kirjoja on mennyt muuallekin lahjakäyttöön. Yritän saada kirjaa myös Kolarin liikkeisiin, Kimmo Koistinen sanoo. |
| Eero |
Lumi hyvässä ja pahassa
|
– Ei täältä malttaisi millään lähteä pois, tuumasi eräs maisemista kuvia näppäilevä naishiihtäjä Kukaksen rinteillä, kun ohitin hänet puuskuttaen.
Aurinko paistoi ja minullakin oli menossa päivän toinen huiputus palauttavan Lainion kierroksen jälkeen, joten ymmärsin hyvin matkailijan ajatuksia lähtöpäivänä ja mietin, ettei onneksi tarvitsekaan lähteä. – Miten nuo puut kestävät lumen painon, ihmetteli puolestaan Kukaksen huipulla pariskunta, joka kuvasi toisiaan tykkylumisten puiden suojassa. Pointti ei kuitenkaan ollut pelkästään noissa sanoissa, vaan myös siinä, että ne sanottiin täysin vieraalle ihmiselle. Se oli minusta varma merkki siitä, että loma Ylläksellä oli ollut antoisa. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Puheen kynnystä madalsi tietysti se, että tuiskupäivien jälkeisenä päivänä Ylläksen maisemat olivat huikaisevan kirkkaat ja kauniit. ”Myrskyn jälkeen on poutasää”, lauloi hieno taiteilija ja Ylläsjärven Ahvenkankaan mökkiläinen Kari Tapiokin. Kevätsesongin säät ovatkin suosineet tuulia lukuunottamatta. Luntakin on ollut vaikean alun jälkeen aivan riittämiin ja reittejä on pystytty pitämään hyvässä kunnossa sen puolesta. Kun tässä on enemmän kehumishenkinen palsta, en mainitse jäistä mitään. Lomalaisia on myös riittänyt varsinkin mitä pohjoisempana hiihtolomat ovat olleet. Liekö kolmas lumitalvi kyllästyttänyt etelässä, sillä näin kouratuntumalla uskaltaisin sanoa, että viikko 8 oli hiljaisempi kuin kaksi seuraavaa. Yleensä tilanne on ollut toisin päin. Jos katsoo tämän talven majoitustilastoja, johtopäätös, että lumi sanelee edelleen menestymisemme, saa lisää vahvistusta. Kun Ylläksellä on päässyt jo muutaman vuoden ajan hiihtämään lokakuun ensimmäisestä päivästä lähtien, olivat hiihtäjät tänä vuonna kuin lohet Kemijoen Isohaarassa voimalaitoksen valmistuttua, veri veti ylävirtaan mutta pato esti. Ensilumiongelmamme alkoivat jo viime keväänä, kun rinnekelit loppuivat heti vapulta ja sahamuhakasan alle ei saatukaan yhtään säilölunta. Pari vuotta sitten luonnonlumi tuli ennen lokakuun puolta väliä ja säilölumilatu jäi lähes käyttämättömäksi. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljiä keskenään, ja tänä vuonna pysyvä lumi antoi odottaa itseään aivan marraskuun lopulle asti. Menetimme noin kuukauden normaalista ensilumisesongista ja se näkyy tilastoissa. Kun joulukaan ei ollut juuri viikonloppuvapaata kummempi, eivät tilastot päässeet paikkaantumaan. Onneksi olen saanut sellaisen kuvan, että ensilumen eteen ollaan tekemässä jotain. Vaikka lumi, maisemat ja muu luonto ovat Ylläksen matkailun perustoja jatkossakin, pitäisi niiden rinnalle saada myös muuta tekemistä tasaamaan sään ja kalenterin oikkuja. Lumi on siis elintärkeä elementti matkailussa. Tiistaina 13. maaliskuuta uutisoitiin, että se on sitä myös kaivoksella, mutta päinvastaisesta syystä. Raahen Laivakankaan kultakaivos ilmoitti, että se haluaa laskea jätevesiään ympäristöön. Vasta pari kuukautta toimineen kaivoksen 25 hehtaarin kokoinen keräysallas on jo liki täynnä, vaikka sen piti riittää vuosien ajan. Selitykseksi kerrotaan, että syy on harvinaisen sateisessa syksyssä ja nyt on lisäksi tulossa kevät ja paljon sulamisvesiä. YLE:n sivusto kertoo, että kaivoksella on keräysallas, koska se aloitti toimintansa ilman varsinaista vesien purkujärjestelmää, jolla vedet ohjataan mereen. Järjestelmän tekoa aloitetaan vasta keväällä. Hannukaisen kaivoksella tuskin mennään samalla lailla latvasta aloittaen ja näkyy Rautuvaaran altaassa olevan pinta-alaakin noin 100 hehtaarin verran. Tammikuun Kaivos ja matkailu – yhteinen tulevaisuus -seminaarin innoittamana voisinkin vetää tämän lumen ympärille pyörivän juttuun loppujengat mainitsemalla yhden sesonkia jatkavan tuotteen, jota kaivoskin voisi käyttää hyödykseen. Ylläkseltä puuttuvat tilat suurten kokousten ja kongressien järjestämiseen. Kun Northland Resources on pörssiyhtiö, jonka toiminta painottuu Pajalaan ja Kolariin, on toivottavaa ja jopa odotettavaa, että yhtiö järjestää osakaskokouksensa jossain vaiheessa tällä alueella. Kirjaan idean tähän, vaikka se ei ole uusi ja kaikkiin suurempiin kehittämisideoihin on tullut vastaus, ettei se kannata. Kuidun puolesta ja vastaan Olen kysellyt asukkaiden ja varsinkin loma-asukkaiden kiinnostusta kylien oman valokuidun rakentamiseen. Väliaikatietona kerrottakoon, että olen saanut muutaman kannustusviestin ja äskettäin yhden, jossa ennustettiin kännykkäverkon seuraavan sukupolven, 4G:n, ratkaisevan ongelman ainakin loma-asukkaiden osalta. Jos oikein muistan, samaa on sanottu jokaisessa langattoman verkon muutosvaiheessa. Aina käyttö on kuitenkin ylittänyt tarjonnan. Nyt imuroidaan HD-elokuvia ja 4G.n tultua tarjolla on varmaan HD-3D-elokuvia tai muuta vastaavaa, ja kaistat ovat taas täynnä. |
Ylläksellä 14.3.2012
|
Eero Vapa
|
etunimi.sukunimi(at)kuukkeli.com
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti