Keräily on suunnitelmallista esineiden hankintaa. Keräilyllä on selkeät rajat sekä päämäärä. Keräilyn tuloksena on kokoelma. Erittäin tunnettuja keräilyn osa-alueita ovat esimerkiksi postimerkkien keräily eli filatelia sekä vanhojen rahojen ja mitalien keräily eli numismatiikka. Näiden harrastusten kulttuurihistoriallinen arvo on yleisesti tunnustettu.
Asekeräilyyn ja erityisesti tuliaseiden keräilyyn on liittynyt runsaasti kielteisiä mielikuvia, joiden poistamiseksi asehistorialliset yhdistykset ovat tehneet ansiokasta työtä. Uudistetun aselain ensimmäinen vaihe, joka tuli voimaan 1998, toteaa tuliaseen yhdeksi hyväksyttäväksi käyttötarkoitukseksi museossa tai kokoelmassa pitämisen. Sama laki määrittelee, millä edellytyksillä henkilö voidaan hyväksyä asekeräilijäksi.
Asekeräily on erityisasemassa
Tuliaseiden keräily on siis muista keräilylajeista siinä suhteessa poikkeavaa, että se on viranomaisten tarkoin valvomaa. Keräilyn tuloksena syntyneen kokoelman säilytyksestä aselain vuonna 2002 voimaan tulleet muutokset antavat tarkat ohjeet.
Kaikkiin tuliaseisiin ei vaadita hankkimis- ja hallussapitolupaa, sillä ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden kokoelmassa säilyttämiseen ja kuljettamiseen ei tarvita lupaa, ellei aseilla ammuta. Teräaseet eivät kuulu ampuma-aselain piiriin (miekat, keihäät, pistimet, puukot jne.).
Asekeräilijälle ja asekeräilylle asetetaan tarkat vaatimukset. Henkilön hyväksyy asekeräilijäksi sisäasiainministeriön asettama arpajais- ja asehallintoyksikkö, joka aloitti toimintansa 1.3.2002. Aluksi yksikkö toimi Espoossa, mutta siirtyi vuoden 2003 alusta Riihimäelle. Jotta henkilö hyväksyttäisiin asekeräilijäksi, hänen on täytettävä muun muassa seuraavat ehdot:
– Hänen on esitettävä suunnitelmallista asekeräilyä ilmentävä keräilysuunnitelma. Suunnitelman tulee olla selkeä ja johdonmukainen. Keräilysuunnitelmassa mainittujen ampuma-aseiden ja aseen osien sekä niiden tyyppien, mallien, valmistusvuosien ja muidenkin aseen osiin liittyvien tietojen tulee olla mahdollisimman paikkansa pitäviä.
– Keräilysuunnitelmaan tulee sisältyä arvio suunnitelman toteutumisen aikataulusta. Muun muassa sen perusteella on tarkoitus selvittää, onko hakijalla katsottava olevan todenmukainen käsitys keräilykokoelmansa kartuttamisen edellytyksistä ja voidaanko häntä pitää henkilönä, jolla on ampuma-aselaissa tarkoitettu tarpeellinen asehistoriallinen ja asetekninen asiantuntemus.
– Hakijalla tulee olla ampuma-aseiden kehityksen ja asetekniikan perustiedot. Tämän lisäksi hänellä tulee olla asehistoriallista ja aseteknistä erityistietämystä juuri keräilyalaan kuuluvien aseiden ja aseen osien osalta.
Asekeräily siis tapahtuu viranomaisten tarkassa valvonnassa eikä ole osoitettavissa, että hyväksytyt asekeräilijät olisivat aiheuttaneet ongelmia. Kokoelman säilytyspaikan tulee olla turvallinen ja viranomaisen hyväksymä.
Miksi aseita kerätään
Aseet ovat kiinnostavia keräilykohteita monesta eri syystä:
1) Aseet ovat suunnitteluaikansa tekniikan huipputuotteita. Raaka-aineet, joista tuliaseet on valmistettu, ovat aikansa metallurgian eli metallien valmistus- ja jalostustaidon parhaita saavutuksia.
Metallintyöstötekniikka saavutti 1800-luvun loppupuolella niin korkean tason, että tuliaseiden takaalatauksen vaatima tiivistys- ja sulkurakenne voitiin toteuttaa myös miljoonien aseiden sarjatuotannossa.
2) Aseet ovat osa kansojen historiaa. Niin on myös meidän maamme osalta. Aseet kertovat historiamme käännekohdista: esimerkiksi vapaussodasta sekä talvi- ja jatkosodasta. Jo talvisodassa vihollinen oppi kunnioittamaan maineikkaan asesuunnittelijamme Aimo Johannes Lahden kehittelemää Suomi–konepistoolia.
Kenttäarmeijamme paras kotimainen kivääri oli "Pystykorva" mallia 28-30. Sillä oli sotilaskivääreiden maailmanmestaruuskilpailuissa Helsingissä 1937 ammuttu useita mestaruuksia. Se oli todettu yhdeksi maailman parhaista sotilaskivääreistä. "Pystykorvan" malli 39 eli "Ukko-Pekka" ehti sarjatuotantoon vasta jatkosodan aikana.
3) Siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden muotoilussa pyritään myös esteettisten arvojen toteutumiseen. Aseen tulee olla kaunis katsella ja lisäksi ergonominen eli helppo ja miellyttävä käsitellä. Silmää miellyttävänkin aseen tulee olla turvallinen. Asesepäntaidon mestarituotteita ovat kauniisti kaiverretut sekä hopea- tai kultaupotuksin koristellut pistoolit, revolverit ja kiväärit.
Puolustusvoimilla ei ole mahdollisuutta varastoida vanhentunutta, käytöstä poistettua materiaalia. Myös Sotamuseon mahdollisuudet ovat rajalliset. Hylätty aseistus ja muut varusteet sekä varaosat joko myydään ulkomaille tai tuhotaan romuksi.
Elleivät asekeräilijät olisi tallentaneet kokoelmiinsa itsenäisyytemme hankkimisessa ja sen puolustamisessa käytettyjä aseita sekä varusteita, olisivat nämä ainiaaksi menetetyt. Tämä on arvokasta historiallisten todistuskappaleiden säilyttämistä.
Paitsi aseita asekeräilijät tallentavat myös muuta aikakauden oheismateriaalia kuten univormuja, kenttäpuhelimia, haarakaukoputkia, tykistön tulenjohtovälineitä, kompasseja, kunniamerkkejä jne.
Vaikka varsinkin vanhat aseet, esimerkiksi piilukko- ja nallilukkotekniikkaan perustuvat, saattavat ostettaessa tuntua kalliilta, on muistettava, että asianmukaisesti säilytetyn aseen kunto säilyy ja markkina-arvo kohoaa vuosien myötä. Vanhat aseet ovat ainutkertaisia arvoesineitä, jotka siirtyvät perintönä isältä pojalle.
Asehistoriallisia yhdistyksiä tarvitaan
Koska asekeräily on lain tarkoin säätelemä harrastus, tulee keräilijän eteen monia ongelmia, jolloin avuksi voivat tulla asehistorialliset yhdistykset. Yhdistyksen kokouksissa on melkein aina asiantuntijoiden pitämiä esitelmiä, siellä on myytävänä kirjallisuutta ja aina voi pyytää neuvoa. Tällä tavoin aloitteleva keräilijä pääsee alkuun.
Turun seudulla toimii asehistoriallinen yhdistys Arma Aboa ry. Se on Suomen vanhin paikallinen asehistoriallinen yhdistys, joka on perustettu 13.12.1973. Yhdistys täyttää siis tänä syksynä kunnioitettavat 30 vuotta.
Juhlamenoihin kuuluu luonnollisesti oman tykin jymähdys. Arma Aboa ry on kattojärjestönä toimivan Asehistorian Liiton jäsen. Liitolla on merkittävä osuus siihen, että aselaissa yhtenä perusteena tuliaseen hankinta- ja hallussapitoluvan saamiseksi on asekeräily.
Arma Aboa tunnetaan
Jo noin vuoden kuluttua perustamisesta Arma Aboa ry järjesti Brahen Kellarissa asenäyttelyn 6.-17.11.1974. Näyttelystä saadut myönteiset kokemukset innostivat yhdistyksen yhä vaativampiin ponnistuksiin.
Perusteellisen valmistelun tuloksena järjestettiin suurnäyttely "Aikojen aseet" Turun VPK:n talossa 19.–28.8.1977. Näyttelyn suojelijana toimi maaherra Paavo Aitio.
Näyttelystä tuli täydellinen menestys. Näyttelyn vanhimmat ja arvokkaimmat aseet olivat kuningas Kaarle XI:n rataslukkopistoolit 1620–1650 -luvuilta. Kotimaisista arvoaseista mainittakoon esimerkiksi presidentti Urho Kekkosen lahjaksi saamat loistokkaat metsästysaseet.
Vuonna 1991 Arma Aboa ry lähti aivan uudelle toimintasektorille, kun se järjesti Turun VPK:n talossa ase- ja militariamessut. Messujen yleisömenestys ja taloudellisestikin hyvä tulos kehottivat jatkamaan toimintaa tällä linjalla. Jatkossa VPK:n talo osoittautui liian ahtaaksi, joten tapahtuma siirrettiin Hotelli Rantasipiin. Viime vuosina vain Artukaisten Messukeskus on tarjonnut riittävän väljät tilat.
Suurmessujen lisäksi on kesän loppupuolella järjestetty pienimuotoisia myyntitapahtumia Länsi-Laitilan Erätuvalla. Messujen tuotto on antanut yhdistykselle mahdollisuuden monipuolistaa toimintaa esimerkiksi tukemalla retkiä.
Yksi tunnetuimmista Arma Aboa ry:n toimintamuodoista on tykkiryhmän perustaminen. Yhdistys teetti Napoleonin sotien aikaisesta kenttätykistä replikan eli näköisjäljennöksen. Tykin kaliberi on noin 75 mm ja latauksena on noin 300 gr. mustaaruutia. Laukaus on vaikuttava jysähdys ja savupilvi on mahtava. Tykkiä varten on erityisesti koulutettu miehistö, joka on puettu Kaarle XII:n ajan univormuihin. Tykkiryhmä on juhlistanut lukuisia tilaisuuksia paitsi kotimaassa myös ulkomailla.
Viimeisten viiden vuoden aikana Arma Aboa ry:n toiminta on laajentunut monin tavoin. Yhdistys on saanut kerhohuoneiston, jonka yhteydessä toimii myös yhdistyksen kirjasto.
Yhdistyksellä on perustamisesta saakka ollut yhteistoimintaa Turun maakuntamuseon kanssa. Seuraava yhteinen aktiviteetti on asehistoriallisen seminaarin järjestäminen Turun linnan Bryggman-salissa 15.11.2003 Seminaarin ohjelmassa on monien asiantuntijoiden alustuksia asehistoriaan ja asekeräilyyn liittyvistä keskeisistä aiheista.
Kirjoittaja on lehtori ja Arma-Aboa ry:n kunniajäsen.
KULLERVO HANTULA